Matkalla Sevettijärvelle

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna laitettiin Burre jälleen lähtökuntoon - no, ennen matkaa auto käytettiin ilmastoinnin takia pajalla korjattavana, ja uusittiin myös syyläri sekä kaikki hihnat. Nytpä pitäisi auton olla kaikin puolin ajokunnossa, ajattelimme. Niin, ja tälle ensimmäiselle kesälomareissulle osallistuivat isäntä ja emäntä - ja koira, uskollinen ystävämme. Määränpäänä oli juhannuksen vietto Sevettijärvellä ja matkaa kotipaikkakunnaltamme on n. 1000 km


Reissun ensimmäinen kohde oli Manamansalo, jonne ajelimme lauantaina helteisessä säässä. Matkan varrelta saatiin vihdoin myös hankituksi puutarhatuolit ja pöytä jotta pääsisimme oikein nautimaan auringosta auton kyljessä. Manamansalon leirintäalue olikin ihana paikka hiekkarantoineen. Alueella oli aika paljon porukkaa, aurinkoinen viikonvaihde oli vetänyt retkeilijöitä mukavasti. Lisäksi alueella oli paljon kausipaikkalaisia, viereisessä asuntovaunussa oli - kuinkas muuten - pariskunta kotipaikkakunnaltamme.  

Kesäkäytössä oleva leirintäalue oli ihan ok: yhteiset käytettävissä olevat tilat olivat siistit. Miinusta oli puuttuva sauna - varattavissa olisi ollut ns. perhesauna lammen rannalla, mutta aika kallista olisi se saunominen, ja aikaakin vain 50 min... Plussaa sen sijaan oli luonto ehdottomasti, ranta ja lenkkipolut sekä kalastusmahdollisuudet, joka tällä kertaa jäi kokeilematta... Luulen että joku kerta kuitenkin palataan Manamansaloon.

Sateinen kesä jatkui aurinkoisen lauantaipäivän jälkeen sateisena sunnuntaina...aamulenkki koiran kanssa onnistuttiin tekemään kastumatta, mutta koska netti kertoi sadesään jatkuvan, suunnistimme kohti aurinkoisempia seutuja eli määränpäänä oli Oulun seutu, ja yöpaikaksemme valikoitui Varpuniemi Haukiputaalla. Paikkaa isännöi SFC Oulun seutu, ja hyvin meidät sinne toivotettiin tervetulleeksi. Isäntää vähän harmitti pakkaamatta jäänyt golfbagi, kenttä kun oli aivan leirintäalueen vieressä. Mutta paikka oli hieno, meri lähellä ja alueen läheisyydessä hyvät lenkkimaastot. Yhteissauna oli vuorotunnein miehille ja naisille, ja sauna - niin kuin muutkin yleiset tilat - oli siisti ja kotoisa. 

Seuraavana aamuna matkamme jatkui pikku hiljaa ylemmäs. Pellosta Kolariin ajoimme Tornio joen vieressä kulkevaa vanhaa tietä pitkin: tie oli mutkainen, mutta mielenkiintoinen. Välillä seurasimme kuinka kalastusveneet lähtivät lohennousuun joen molemmin puolin: huonosta säästä huolimatta veneitä näytti olevan kymmenittäin liikkeellä. Ajatuksenamme oli yöpyä leirintäalueella, mutta koska matkan varrelle osuneet paikat tarjosivat vain nurmikenttää, emme niille painavalla autollamme uskaltautuneet. Matkalla Ylläkselle löysimme Hannukaisesta Saitajärven rannalta pysäköintialueen, joka tarjosi meille mukavan yösijan sateen ropistessa kattoon. 

Aamusuihkun ja aamiaisen jälkeen matka ylös jatkui... aamulla ajatuksenamme oli yöpyä jossain Saariselän korkeudellä, mutta kuinka ollakaan kaipaus mökkisaunaan yllytti meitä ajamaan Sevettijärvelle saakka. Vähän mietitytti kapeaa mökkitietä ajaessamme miten auto mahtuisi mökin pihaan, ja miten sen siellä saisi käännettyä, mutta niinpä vain isäntä hoiti senkin homman kunnialla. Perillä Sevettijärvellä laitettiin heti sauna lämpiämään ja tulet tuvan uuniin: kostean kolea oli mökki, mutta eihän se meitä sinänsä haitannut, sillä autossahan me matkamökkiläiset yövyimme.   

Sevetin Juhannus























Näin kaunis oli juhannuspäivän aamu Sevettijärvellä juhannuksena 2012.


Niinpä juhannusta edeltävää keskiviikkoa jo vietimme Sevetissä. Päivällä laitettiin tupa juhannuskuntoon ja käytiin Näätämössä kaupassa juhannusruokien ostossa. Ja edellisen juhannuksen tapaan K-kaupassa oli tarjolla tuoretta sian kinkkua, jota taas iso pala juhannusruokaa varten hankittiin...lihat mökillä marinaadiin maustumaan ja odottamaan juhannusta. Ihan ei ruokapolitiikkaa uskaltanut kalan varaan laskea, kun kovan tuulen takia emme lähteneet verkkoja vesille laskemaan. Virveliä heittelimme rannalta illalla tihkusateessa, vaan ei tullut saalista. 

Torstaina satoi edelleen, mutta tuulen suunnan muuuttuessa tuuli myös tyyntyi, ja verkot laskettiin veteen. Kaukaa tulevia juhannusvieraita varten leivoimme myös pullaa, ja iltapalaksi vieraillemme paistoimme valmiiksi letut, joiden täytteeksi alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi tullut savukalatahna.  Siika on Sevetissä ollut vakiovieras verkoissamme, mutta tällä kertaa joutuivat vieraamme tyytymään kinkkutäytteseen: kinkkua, keitettyä perunaa, turkkilaista jogurttia, sipulisilppua ja mausteita, niistä saatiin kalan sijaan täyte letuille. Puolen yön maissa vieraamme saapuivat ja saunan jälkeen letut nautitiin hyvällä ruokahalulla.

Juhannusaattoaamu valkeni aurinkoisena, ja isäntä vieraiden kanssa lähti katsastamaan verkot: saaliiksi saatiin pari-kolme siikaa. Tyyni ja aurinkoinen sää houkutti meidät järvelle koirien aamulenkityksen jälkeen - lenkki"polun" varrelta löysimme korvasieniä, jotka tietenkin poimimme mukaan... Päivä kului järjellä virveliä heitellen, jokainen meistä sai yhden kalan eli saalina oli kolme harjusta ja vielä uistellen saatu taimen. 

 
Hyvillä mielin ja hienosta kelistä nauttien aloitimme juhannussaunan lämmityksen. Saunaa odottaessa teimme väliruuan: katkaravuilla täytettyä avokadoa ja paistettua harjusta. Vieraidemme reseptillä valmistettu avokado oli todella herkullista: muussattua hedelmälihaa, turkkilaista jogurttia, katkarapua, mausteeksi hieman sitruunamenua ja tilliä...nam! Juu, eikä se harjuskaan pahaa ollut, päin vastoin.

Saunottuamme ilta olikin jo vierähtänyt puolille öin, ja oli aika sytyttää nuotia iltaruuan valmistamiseksi: tomaattimarinadissa maustuneet porsaansuikaleet saivat muurikalle seurakseen kesäkurpitsaa, sipulia, hillosipulia, aurinkokuivattua tomaattia...voin kertoa että oli hyvää. Kun vielä jälkiruuaksi nautittiin nokipannukahvit kainuun juustoleivän kera, niin voin kertoa, ettei kenelläkään meistä ollut nälkä nukkumaan mentäessä. Niin, ja eihän tässä ollut vielä kaikki, vaan lisäksi "yöpalaksi" savustimme ja hiillostimme saaliiksi saatuja siikoja.....




Vainospään valloitukseen


Juhannusaamu aurinkoineen houkutti meidät heti aamiaisen jälkeen - aamiaispöydässä mm. graavattua taimenta -  valloittamaan koirien kanssa Vainospäätä. Verkon selaamisen ( pari siikaa) jälkeen eväät reppuun ja veneellä lahden toiselle puolen. Oman mausteensa retkeen toi tieto siitä, että alueella asusteli karhu kahden pentunsa kanssa. Mutta tuumimme, ettei se voi rajoittaa retkeämme, muutenhan emme ikinä uskalla lähteä mihinkään... karhujahan liikkuu ihan täällä kotometsissäkin. Ainoa merkki karhusta reissullamme oli iso karhun marjapaska, muuten ei pedoista näkynyt vilaustakaan, eivätkä koiratkaan tunturilla käyttäytyneet erikoisesti. Tähän asian tilaan olimme kaikki oikein tyytyväisiä. Aurinko lämmitti meitä kaikkia niin että kesken matkan jouduimme vähentämään retkeilyvarustustamme: päivä oli suorastaan helteinen ja Vainospää näytti meille jälleen kauniit kasvonsa.  Nokipannukahvi ja eväät maistuivat, eivätkä koiratkaan jääneet ihan osattomaksi eväistä. Yhtään riekkoa emme retkellämme tavanneet, mutta riekon jätöksiä kuitenkin: ja sehän herätti ajatuksen lintumetsälle tulosta syksyllä... 





Tunturikukkia Vainospäällä: kukassa oli myös lakka.

Veneellä Sevetin Baariin

Vainospäältä laskeuduttuamme tyyni järvi houkutti meidät vesille: Sevetin Baariin matkaa tietä myöten oli muutama kilometri, ja koska tie kulki järven viertä, ei matkaa vesitse voi olla paljon enempää, päättelimme. Ei muuta kuin kuin koirat mökille ja menoksi. Äiti intoutui soutamaan menomatkan, muut uistelivat ja nauttivat matkasta. Kaloja emme saaneet, mutta aurinkoa ja rusketusta ja raitista ilmaa - sekä kylmän oluen Sevetin Baarissa! Baarissa oli meidän lisäksemme muutama turisti sekä paikallista väkeä, joka välittömästi naisten istuuduttua terassille miesten mennessä oluen ostoon tiedusteli, olivatko naiset ilman miehiä liikenteessä... Edelliskerrasta Baari oli kokenut pienen muodonmuutoksen omistajan vaihdoksen myötä luullaksemme. Saattaahan se talviaika melko hiljainen Baarissa olla...norjalaisetkin vierailevat nähtävästi vain Näätämön kahdessa kaupassa ja pienessä hotellissa ostoksilla ja asioilla.

Juhannusruokailu

Tunturiretken ja veneretken jälkeen kello oli jo ties mitä kun saavuimme takaisin mökille. Mökin kello oli pysähtänyt näyttämään puolta kahtatoista ja juhannuksen aikaan, varsinkaan kun ei ole kiire mihinkään, se kellonaika sopii kyllä siinä missä kaikki muutkin ajat: valoisaa on, eikä kiirettä mihinkään, joten ihan sama mitä kello on. Vatsa kuitenkin kertoi, että ruokaa pitäisi saada, joten teimme jälleen väliruuan ennen saunaa: savusiikatahnaa saaristolaisleivällä, päällä viipale aamulta jäänyttä graavitaimenta. Savukalatahnaan laitoimme siian lisäksi - yllätys!- turkkilaista jugurttia sekä sipuli-kurkkusalaattia, vähän sitruunaa ja tilliä. Lisäksi raikas salaatti ja tomaatti-mozzarellasalaatti... nam! Saunoessamme vieraamme valmistivat siikavartaat: leipää, siikaa, pekonia vartaaseen ja mausteeksi oliivioöjyä ja kuminaa. Me isännän kanssa paistoimme kinkkupihvit muurikalla, ja kruunasimme pihvit korvasienikastikkeella, johon lisäsimme tatti-herkkusieni Creme Bonjourin sekä Musta Pekka ruokakerman: inprovisoitu kastike aineksista joita käsillä sattui olemaan, emmehän tienneet löytävämme korvasieniä... Illan - vai aamun - tullen pilvistyessä sateeksi nautimme aterian sisällä. Pari lasia viiniä, eikä unta tarvinnut todellakaan odotella!   

Tänä vuonna vappu tarjosi mahdollisuuden neljän päivän vapaaseen, joten ei kun pakattiin autoon lepo-, meno- ja vaellusvaatteet ja perjantai-iltana hurautettiin matkaan. Juvan ABC tarjosi ystävällisesti vesipisteestä tankin täyteen vettä yhdellä eurolla, ja matkan kohde olikin ystäväperhe mutkaisen tien takana Juvalla. Illan aikana koettiin  "kesän" ensimmäinen ukkonen ja taivaalla komeat sateenkaaret.

  Lauantaina matka jatkui HIrvensalmelle 50-vuotispäiville. Satulinna oli hieno tuttavuus, saunamaailmassa erityisesti savusauna oli tutustumisen arvoinen  Myös ruoka oli erinomaista: hienosti oli synttärisankari juhlansa järjestänyt! Jos siis joskus ajelette tuolla suunnalla, niin käykää katsomassa paikkaa. Luontopolku muuten lähtee heti päärekennuksen nurkan takaa, jos kaipaa pientä jaloittelua.

Sunnuntaina matka jatkui Lahteen sukulaisiin, ajeltiin rauhassa pikkuteitä pitkin Vääksyn kanavan kautta. Kanavan rannan kahvioon näyttivät olevan koiratkin tervetulleita, joten siellä nautittiin auringonpaisteessa kesän ensimmäiset jätskikahvit. 

Kuva Vääksyn kanavalta, aika idyllisen näköistä. Eikä vielä tietenkään kovin kesäistä, ehkä ekoja aurinkoisia ja lämpimiä päiviä koko keväänä.

Vapunaattoaamuna suuntasi Burren nokka kohti Evon luonnonpuistoa. Hetki harhailtiin opastuksen harhauttamana sinne tänne, ja lopulta päädyttiin aloittamaan retki Luontokeskukselta. Eväät reppuun, koira hihnaan ja menoksi! Suosittelemme ottaman mukaan myös kartan jonka Luontokeskukselta saa: reitit oli vähän huonosti merkitty, tassun jäljet kadotettiin heti alkumetreillä...gpskin oli kotona, eli kaupunkilaiset lähti luontoretkelle... Sinänsä oli mielenkiintoisia maastoja: kun vihdoin löysimme takaisin reitille, se kulki kilometrin verran harjua pitkin, jääkausi oli maastoa muokannut erikoisesti. Ja mikäpä oli kävellä merkityllä ja merkitsemättömällä polulla, aurinko paistoi ja sinivuokot kukkivat rinteillä. Eväät syötiin ja laavun löydyttyä paistettiin makkarat. Reilun kolmen tunnin lenkin jälkeen oltiin takaisin autolla ja matka jatkui takaisin Lahteen ja skumpalle paljuun.   

Vapunpäivänä sitten köryyttelimme viitostietä suoraan takaisin kotiin: kova tuuli otti Burreen yllättävän kovasti, mutta muuten reissu sujui kyllä erinomaisesti, ja Burre palveli meitä oikein hyvin! 


 

Aurinkoisessa säässä pääsimme starttaamaan neitsytmatkalle kohti Hossaa. Isännän työreissun vuoksi kiersimme Hossaan vähän pidempää reittiä Ranuan kautta, eli ensimmäinen yö Burressa vietettiin Ranuan Zoo Caravanissa. Sinne saavuttiin myöhään illalla, joten ei kun etsittiin sopiva paikka autolle, katsottiin suihkut ym. tilat ja laitettiin auto ja itsemme yökuntoon. Heti löytyi puute varusteistamme, kun emme olleet tienneet tarvitsevamme adapteria sähkön käyttöön, joten ensimmäisen yön lämmitys sujui kaasulla. Katkonaista oli uni, kun oli kuunneltava kaasulämmittimen napsahduksia ja ulkoa kuuluvia ääniä - joista osa siis tuli vieressä sijaitsevasta eläinpuistosta.... Aamulla hoidettiin yöpymisen maksupolitiikka jouhevasti, nautittiin aamupala, isäntä hoiti työasiansa perheen naisten lenkkeillessä, ja kun vielä pääsiäismunavarastot täydennettiin Fazerin tehtaanmyymälässä, päästiin starttaamaan kohti varsinaista määränpäätä Hossaa. 

Monen mutkan kautta - kirjaimellisesti - tultiin loppujen lopuksi turvallisesti perille Hossan Luontokeskukseen. Joku matkalla kohdattu kertoi käyneensä paikassa viimeiset 25 vuotta, joten ihan uusia ei Hossan tilat ole, mutta kun ei luxusta ole lähdetty etsimäänkään vaan luontoa, niin sitä kyllä riittää! 

Yöt Hossassa oli kylmiä ja päivät aurinkoisia. Kylmät yöt aiheuttivat meille vähän ongelmia, kun hidas sähkölämmitys ei pitänytkään meitä yli 20 asteen pakkasessa riittävän lämpiminä, ja auton webasto huusi suoraan tyttären korvaan eriskummallisilla äänillään... Onneksi autossamme oli tilaa, ja tytär siirtyi nukkumaan alas sohvalle, jossa oli sekä lämmintä, että vähemmän äänekästä.

Aamuisin heräsimme aikaisin: käytimme koiran lenkillä, nautimme aamupalaa, ja lähdimme pilkille tai hiihtämään: sää oli niin kaunis että se ei rajoittanut tekemisiämme. Öllöri -järvi antoi meille ahvenia, joista suurin osa oli pieniä, mutta pääasia oli, että kaikki meistä saivat saalista, ja nauttimme rauhasta ja  istumisesta auringossa - koiraa myöten.  Illalla siivosimme ahvenet huoltorakennuksessa, ja siellä saimmekin parhaan saaliimme kun kaikki eivät viitsineet muutamaa saamaansa isoakaan ahventa siivota: meille ne kelpasi!

Illalla teimme iltapalaksi pikkuahvenista paistosta hossalaisittain: alumiinifolioon kerroksittain pikku ahventa, smetanaa ja hapankorpun murua. Uuniin pienelle lämmölle kunnes ruodot ovat pehmenneet, ja sitten herkku on valmis - ja hyvää, voin kertoa! 

Koska mielipiteemme hiihtoretken suhteen menivät ristiin, hiihdimme ensin järvilatua, sitten koiravaljakkouraa pitkin luonnossa ja lopulta oikeaa latua pitkin - onneksi mukana oli luontokeskukselta saamamme latukartta, latuja ja uria ja polkuja nimittäin riittää. Myös luonnossa riittää ihmeteltävää, niin monia erilaisia tassun jälkiä reittimme sivusi. Mieleenpainuvimmat olivat murhenäytelmän jäljet: ihmettelimme lumessa ollutta siiven jälkijonoa, joka jatkuin metrejä, metrejä kiemurrellen ja päättyi kasaan höyheniä. Illalla saunassa isäntä oli ottanut asian puheeksi, ja oli selvinnyt että kyseessä todennäköisesti näätä, joka oli yllättänyt nukkuvan metson hyppäämällä sen selkään, ja metso oli yrittänyt ravistella pedon pois juoksemalla henkensä edestä. Höyhenistä päätellen kamppailu oli päättynyt näädän nauttimaan metsopaistiin. Iloisemman luontotarinan voimme kertoa samalla reissulla sivuuttamaltamme Iiskoskelta: sen törmällä hyppeli ruokansa perässä koskikara, jota on aina yhtä hauska katsella.

Lähtöpäivän aamuna äiti lähti koirineen lenkille aurinkoiseen aamuun: aivan ihana lenkkireitti on luotokeskukselta kohti Tolosenvirran vuokrakämppää, matka edestakaisin ehkä n. 15 km, tämä äiti tosin kääntyi takaisin Saarihoiluan risteyksessä, vaikka millään ei olisi malttanut kun oli niin kaunista ja hiljaista: paljon muuta ei kuulunut kuin palokären päryytystä.

Mietimme ennen reissua telkkarin hankkimista autoon, kävimme katsomassakin, mutta emme saaneet hankituksi. Reissun jälkeen päätimme olla hankkimatta koko telkkaria: sovimme, että sitä voimme katsella kotonakin. Illat kuluivat muissa puuhissa, esim.  ruuan valmistuksessa. Olimme kotona tehneet valmiiksi esimerkiksi pääsiäisen lammaspaistin ja pakastaneet sen, pakastetut, mutta syötäväksi aiotut ruuat pakkasimme kylmälaukkuun, jossa ne hiljalleen sulivat ja lämmitettiin tai valmistettiin loppuun talousrakennuksessa. Toimi hyvin. Keksimme myös että hanaviinipakkauksen muovipussista saamme seuraavalle retkelle mukaan hyvän ison kylmäkallen pakastamalla sen lituskaiseksi... Ruuan jälkeen saunaan yleiselle vuorolle, miehet ja naiset omiin saunoihinsa. Kannattaa mennä, siellä helposti myös tutustuu ihmisiin ja - tapaa jopa vanhoja tuttujakin! Matkalle mukaan on hyvä ottaa kylpytakit: ei tarvitse kannella vaihtovaatteita saunalle, harvoin autoa saa ihan talousrakennuksen viereen... Saunan jälkeen juotiin iltakahvit ja pelattiin korttia. Kovin montaa peliä ei jaksettu pelata, kun jo päivän ulkoilu vaati unensa.

Opimme  että auton suoraanlaittamiseksi tarvittavia korokekiiloja on erivärisiä siksi että musta on kevyemmälle ja keltainen painavemmalle autolle. Ei siksi että voi valita mieleisensä värin. Opimme myös, että kiilan alle kannattaa laittaa jarrumatto, niitä saa Biltemasta, eikä maksa kuin pari euroa mutta helpottaa elämää.. Ensi kerraksi hankimme autoomme myös pikkujakkaran, joka helpottaa sisään pääsyä korkeaan autoomme ja jota voi käyttää myös sisällä tarvittaessa, siinä on huomioitava liukuesteet. Lisäksi hankimme ulos auton oven eteen liukumattoman kumimaton.- Ja lankun pätkiä autoon, sanoi isäntä, niitä saattaa tarvita. Ja kerta-astiat ovat hyvä keksintö, niitä on saatavana myös kauniita. Niin, ja sitten: tapana on, että auton penkit suojataan likaantumisen ja kulumisen jäljiltä, monet käyttävät esim isoja pyyhkeitä - täytyy miettiä mikä meillä olisi sopiva materiaali ja väri tähän tarkoitukseen... Eli ei ollut turha reissu, tältäkään kantilta. Kiitos paikalla olleiden uusienkin ystävien selvisimme hyvin, ja ainakin tuli tunne, että "karavaanari on kaikkien kaveri"... 

Hossa oli tosi mukava matkakohde, tarkoituksena on käydä siellä kesän ja syksyn mittaan useamminkin! Mutta seuraava reissumme on parin viikon päästä vapun seutuun ja silloin suuntaamme ihan toisaalle - mutta siitä kerron sitten toukokuun alkupäivinä.   

Aurinkoisia kevätpäiviä sinun teillesi toivottaa Burren väki!
   
 

Talvella perheen isännän kaikki liikenevä vapaa-aika kului netissä: etsittiin sopivan kokoista, ajatelluilla ominaisuuksilla, iällä ja hinnalla varustettua matkailuautoa. Helmikuussa törmättiin ensimmäisen kerran Burreen, joka vastasi perheen toiveita muuten paitsi hinnan puolesta. Perheessä mietittiin ja käytiin lukuisia keskusteluja auton käyttötarkoituksesta ja siitä millaisilla varusteilla sillä olisi mukava matkustaa. Mietittiin myös käyttökustannuksia, jälleenmyyntiarvoa ja muita pitkiä sanoja, ja tietenkin tutkittiin koko ajan löytyisikö jostain vastaavaa autoa halvemmalla hinnalla. Ei löytynyt, vaan aina jäljet johtivat takaisin Burreen.     

Ja niinhän siinä kävi että Burre noudettiin maaliskuun 12. päivä uuteen kotiinsa ja aloitettiin auton varustelu tulevia matkoja varten. Perheen äidin kirjoittaessa lukuisia listoja autoon tarvittavista ostettavista ja kotoa löytyvistä tavaroista, isäntä tutustui auton teknisiin ominaisuuksiin: lämmitysjärjestelmiin, kaasun käyttöön, vesijärjestelmiin... suunniteltiin mitä säilytetään missäkin, ja mietittiin milloin painoraja tulee vastaan. Perheen tytär puolestaan mietti millaista on nukkua korkealla katon rajassa...

Pääsiäisenä päätettiin lähteä ensimmäiselle pidemmälle reissulle - taisivatpa jotkut perheen jäsenistä matkustaa muutamana yönä unissaan Burrella kohti kaikennäköisiä seikkailuja,  sen verran jännittävältä taisi uudella perheenjäsenellä reissaaminen tuntua...