Aurinkoisessa säässä pääsimme starttaamaan neitsytmatkalle kohti Hossaa. Isännän työreissun vuoksi kiersimme Hossaan vähän pidempää reittiä Ranuan kautta, eli ensimmäinen yö Burressa vietettiin Ranuan Zoo Caravanissa. Sinne saavuttiin myöhään illalla, joten ei kun etsittiin sopiva paikka autolle, katsottiin suihkut ym. tilat ja laitettiin auto ja itsemme yökuntoon. Heti löytyi puute varusteistamme, kun emme olleet tienneet tarvitsevamme adapteria sähkön käyttöön, joten ensimmäisen yön lämmitys sujui kaasulla. Katkonaista oli uni, kun oli kuunneltava kaasulämmittimen napsahduksia ja ulkoa kuuluvia ääniä - joista osa siis tuli vieressä sijaitsevasta eläinpuistosta.... Aamulla hoidettiin yöpymisen maksupolitiikka jouhevasti, nautittiin aamupala, isäntä hoiti työasiansa perheen naisten lenkkeillessä, ja kun vielä pääsiäismunavarastot täydennettiin Fazerin tehtaanmyymälässä, päästiin starttaamaan kohti varsinaista määränpäätä Hossaa. 

Monen mutkan kautta - kirjaimellisesti - tultiin loppujen lopuksi turvallisesti perille Hossan Luontokeskukseen. Joku matkalla kohdattu kertoi käyneensä paikassa viimeiset 25 vuotta, joten ihan uusia ei Hossan tilat ole, mutta kun ei luxusta ole lähdetty etsimäänkään vaan luontoa, niin sitä kyllä riittää! 

Yöt Hossassa oli kylmiä ja päivät aurinkoisia. Kylmät yöt aiheuttivat meille vähän ongelmia, kun hidas sähkölämmitys ei pitänytkään meitä yli 20 asteen pakkasessa riittävän lämpiminä, ja auton webasto huusi suoraan tyttären korvaan eriskummallisilla äänillään... Onneksi autossamme oli tilaa, ja tytär siirtyi nukkumaan alas sohvalle, jossa oli sekä lämmintä, että vähemmän äänekästä.

Aamuisin heräsimme aikaisin: käytimme koiran lenkillä, nautimme aamupalaa, ja lähdimme pilkille tai hiihtämään: sää oli niin kaunis että se ei rajoittanut tekemisiämme. Öllöri -järvi antoi meille ahvenia, joista suurin osa oli pieniä, mutta pääasia oli, että kaikki meistä saivat saalista, ja nauttimme rauhasta ja  istumisesta auringossa - koiraa myöten.  Illalla siivosimme ahvenet huoltorakennuksessa, ja siellä saimmekin parhaan saaliimme kun kaikki eivät viitsineet muutamaa saamaansa isoakaan ahventa siivota: meille ne kelpasi!

Illalla teimme iltapalaksi pikkuahvenista paistosta hossalaisittain: alumiinifolioon kerroksittain pikku ahventa, smetanaa ja hapankorpun murua. Uuniin pienelle lämmölle kunnes ruodot ovat pehmenneet, ja sitten herkku on valmis - ja hyvää, voin kertoa! 

Koska mielipiteemme hiihtoretken suhteen menivät ristiin, hiihdimme ensin järvilatua, sitten koiravaljakkouraa pitkin luonnossa ja lopulta oikeaa latua pitkin - onneksi mukana oli luontokeskukselta saamamme latukartta, latuja ja uria ja polkuja nimittäin riittää. Myös luonnossa riittää ihmeteltävää, niin monia erilaisia tassun jälkiä reittimme sivusi. Mieleenpainuvimmat olivat murhenäytelmän jäljet: ihmettelimme lumessa ollutta siiven jälkijonoa, joka jatkuin metrejä, metrejä kiemurrellen ja päättyi kasaan höyheniä. Illalla saunassa isäntä oli ottanut asian puheeksi, ja oli selvinnyt että kyseessä todennäköisesti näätä, joka oli yllättänyt nukkuvan metson hyppäämällä sen selkään, ja metso oli yrittänyt ravistella pedon pois juoksemalla henkensä edestä. Höyhenistä päätellen kamppailu oli päättynyt näädän nauttimaan metsopaistiin. Iloisemman luontotarinan voimme kertoa samalla reissulla sivuuttamaltamme Iiskoskelta: sen törmällä hyppeli ruokansa perässä koskikara, jota on aina yhtä hauska katsella.

Lähtöpäivän aamuna äiti lähti koirineen lenkille aurinkoiseen aamuun: aivan ihana lenkkireitti on luotokeskukselta kohti Tolosenvirran vuokrakämppää, matka edestakaisin ehkä n. 15 km, tämä äiti tosin kääntyi takaisin Saarihoiluan risteyksessä, vaikka millään ei olisi malttanut kun oli niin kaunista ja hiljaista: paljon muuta ei kuulunut kuin palokären päryytystä.

Mietimme ennen reissua telkkarin hankkimista autoon, kävimme katsomassakin, mutta emme saaneet hankituksi. Reissun jälkeen päätimme olla hankkimatta koko telkkaria: sovimme, että sitä voimme katsella kotonakin. Illat kuluivat muissa puuhissa, esim.  ruuan valmistuksessa. Olimme kotona tehneet valmiiksi esimerkiksi pääsiäisen lammaspaistin ja pakastaneet sen, pakastetut, mutta syötäväksi aiotut ruuat pakkasimme kylmälaukkuun, jossa ne hiljalleen sulivat ja lämmitettiin tai valmistettiin loppuun talousrakennuksessa. Toimi hyvin. Keksimme myös että hanaviinipakkauksen muovipussista saamme seuraavalle retkelle mukaan hyvän ison kylmäkallen pakastamalla sen lituskaiseksi... Ruuan jälkeen saunaan yleiselle vuorolle, miehet ja naiset omiin saunoihinsa. Kannattaa mennä, siellä helposti myös tutustuu ihmisiin ja - tapaa jopa vanhoja tuttujakin! Matkalle mukaan on hyvä ottaa kylpytakit: ei tarvitse kannella vaihtovaatteita saunalle, harvoin autoa saa ihan talousrakennuksen viereen... Saunan jälkeen juotiin iltakahvit ja pelattiin korttia. Kovin montaa peliä ei jaksettu pelata, kun jo päivän ulkoilu vaati unensa.

Opimme  että auton suoraanlaittamiseksi tarvittavia korokekiiloja on erivärisiä siksi että musta on kevyemmälle ja keltainen painavemmalle autolle. Ei siksi että voi valita mieleisensä värin. Opimme myös, että kiilan alle kannattaa laittaa jarrumatto, niitä saa Biltemasta, eikä maksa kuin pari euroa mutta helpottaa elämää.. Ensi kerraksi hankimme autoomme myös pikkujakkaran, joka helpottaa sisään pääsyä korkeaan autoomme ja jota voi käyttää myös sisällä tarvittaessa, siinä on huomioitava liukuesteet. Lisäksi hankimme ulos auton oven eteen liukumattoman kumimaton.- Ja lankun pätkiä autoon, sanoi isäntä, niitä saattaa tarvita. Ja kerta-astiat ovat hyvä keksintö, niitä on saatavana myös kauniita. Niin, ja sitten: tapana on, että auton penkit suojataan likaantumisen ja kulumisen jäljiltä, monet käyttävät esim isoja pyyhkeitä - täytyy miettiä mikä meillä olisi sopiva materiaali ja väri tähän tarkoitukseen... Eli ei ollut turha reissu, tältäkään kantilta. Kiitos paikalla olleiden uusienkin ystävien selvisimme hyvin, ja ainakin tuli tunne, että "karavaanari on kaikkien kaveri"... 

Hossa oli tosi mukava matkakohde, tarkoituksena on käydä siellä kesän ja syksyn mittaan useamminkin! Mutta seuraava reissumme on parin viikon päästä vapun seutuun ja silloin suuntaamme ihan toisaalle - mutta siitä kerron sitten toukokuun alkupäivinä.   

Aurinkoisia kevätpäiviä sinun teillesi toivottaa Burren väki!