Juhannusta edeltävänä viikonloppuna laitettiin Burre jälleen lähtökuntoon - no, ennen matkaa auto käytettiin ilmastoinnin takia pajalla korjattavana, ja uusittiin myös syyläri sekä kaikki hihnat. Nytpä pitäisi auton olla kaikin puolin ajokunnossa, ajattelimme. Niin, ja tälle ensimmäiselle kesälomareissulle osallistuivat isäntä ja emäntä - ja koira, uskollinen ystävämme. Määränpäänä oli juhannuksen vietto Sevettijärvellä ja matkaa kotipaikkakunnaltamme on n. 1000 km
Reissun ensimmäinen kohde oli Manamansalo, jonne ajelimme lauantaina helteisessä säässä. Matkan varrelta saatiin vihdoin myös hankituksi puutarhatuolit ja pöytä jotta pääsisimme oikein nautimaan auringosta auton kyljessä. Manamansalon leirintäalue olikin ihana paikka hiekkarantoineen. Alueella oli aika paljon porukkaa, aurinkoinen viikonvaihde oli vetänyt retkeilijöitä mukavasti. Lisäksi alueella oli paljon kausipaikkalaisia, viereisessä asuntovaunussa oli - kuinkas muuten - pariskunta kotipaikkakunnaltamme.
Kesäkäytössä oleva leirintäalue oli ihan ok: yhteiset käytettävissä olevat tilat olivat siistit. Miinusta oli puuttuva sauna - varattavissa olisi ollut ns. perhesauna lammen rannalla, mutta aika kallista olisi se saunominen, ja aikaakin vain 50 min... Plussaa sen sijaan oli luonto ehdottomasti, ranta ja lenkkipolut sekä kalastusmahdollisuudet, joka tällä kertaa jäi kokeilematta... Luulen että joku kerta kuitenkin palataan Manamansaloon.
Sateinen kesä jatkui aurinkoisen lauantaipäivän jälkeen sateisena sunnuntaina...aamulenkki koiran kanssa onnistuttiin tekemään kastumatta, mutta koska netti kertoi sadesään jatkuvan, suunnistimme kohti aurinkoisempia seutuja eli määränpäänä oli Oulun seutu, ja yöpaikaksemme valikoitui Varpuniemi Haukiputaalla. Paikkaa isännöi SFC Oulun seutu, ja hyvin meidät sinne toivotettiin tervetulleeksi. Isäntää vähän harmitti pakkaamatta jäänyt golfbagi, kenttä kun oli aivan leirintäalueen vieressä. Mutta paikka oli hieno, meri lähellä ja alueen läheisyydessä hyvät lenkkimaastot. Yhteissauna oli vuorotunnein miehille ja naisille, ja sauna - niin kuin muutkin yleiset tilat - oli siisti ja kotoisa.
Seuraavana aamuna matkamme jatkui pikku hiljaa ylemmäs. Pellosta Kolariin ajoimme Tornio joen vieressä kulkevaa vanhaa tietä pitkin: tie oli mutkainen, mutta mielenkiintoinen. Välillä seurasimme kuinka kalastusveneet lähtivät lohennousuun joen molemmin puolin: huonosta säästä huolimatta veneitä näytti olevan kymmenittäin liikkeellä. Ajatuksenamme oli yöpyä leirintäalueella, mutta koska matkan varrelle osuneet paikat tarjosivat vain nurmikenttää, emme niille painavalla autollamme uskaltautuneet. Matkalla Ylläkselle löysimme Hannukaisesta Saitajärven rannalta pysäköintialueen, joka tarjosi meille mukavan yösijan sateen ropistessa kattoon.
Aamusuihkun ja aamiaisen jälkeen matka ylös jatkui... aamulla ajatuksenamme oli yöpyä jossain Saariselän korkeudellä, mutta kuinka ollakaan kaipaus mökkisaunaan yllytti meitä ajamaan Sevettijärvelle saakka. Vähän mietitytti kapeaa mökkitietä ajaessamme miten auto mahtuisi mökin pihaan, ja miten sen siellä saisi käännettyä, mutta niinpä vain isäntä hoiti senkin homman kunnialla. Perillä Sevettijärvellä laitettiin heti sauna lämpiämään ja tulet tuvan uuniin: kostean kolea oli mökki, mutta eihän se meitä sinänsä haitannut, sillä autossahan me matkamökkiläiset yövyimme.
Sevetin Juhannus
Näin kaunis oli juhannuspäivän aamu Sevettijärvellä juhannuksena 2012.
Niinpä juhannusta edeltävää keskiviikkoa jo vietimme Sevetissä. Päivällä laitettiin tupa juhannuskuntoon ja käytiin Näätämössä kaupassa juhannusruokien ostossa. Ja edellisen juhannuksen tapaan K-kaupassa oli tarjolla tuoretta sian kinkkua, jota taas iso pala juhannusruokaa varten hankittiin...lihat mökillä marinaadiin maustumaan ja odottamaan juhannusta. Ihan ei ruokapolitiikkaa uskaltanut kalan varaan laskea, kun kovan tuulen takia emme lähteneet verkkoja vesille laskemaan. Virveliä heittelimme rannalta illalla tihkusateessa, vaan ei tullut saalista.
Torstaina satoi edelleen, mutta tuulen suunnan muuuttuessa tuuli myös tyyntyi, ja verkot laskettiin veteen. Kaukaa tulevia juhannusvieraita varten leivoimme myös pullaa, ja iltapalaksi vieraillemme paistoimme valmiiksi letut, joiden täytteeksi alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi tullut savukalatahna. Siika on Sevetissä ollut vakiovieras verkoissamme, mutta tällä kertaa joutuivat vieraamme tyytymään kinkkutäytteseen: kinkkua, keitettyä perunaa, turkkilaista jogurttia, sipulisilppua ja mausteita, niistä saatiin kalan sijaan täyte letuille. Puolen yön maissa vieraamme saapuivat ja saunan jälkeen letut nautitiin hyvällä ruokahalulla.
Juhannusaattoaamu valkeni aurinkoisena, ja isäntä vieraiden kanssa lähti katsastamaan verkot: saaliiksi saatiin pari-kolme siikaa. Tyyni ja aurinkoinen sää houkutti meidät järvelle koirien aamulenkityksen jälkeen - lenkki"polun" varrelta löysimme korvasieniä, jotka tietenkin poimimme mukaan... Päivä kului järjellä virveliä heitellen, jokainen meistä sai yhden kalan eli saalina oli kolme harjusta ja vielä uistellen saatu taimen.
Hyvillä mielin ja hienosta kelistä nauttien aloitimme juhannussaunan lämmityksen. Saunaa odottaessa teimme väliruuan: katkaravuilla täytettyä avokadoa ja paistettua harjusta. Vieraidemme reseptillä valmistettu avokado oli todella herkullista: muussattua hedelmälihaa, turkkilaista jogurttia, katkarapua, mausteeksi hieman sitruunamenua ja tilliä...nam! Juu, eikä se harjuskaan pahaa ollut, päin vastoin.
Saunottuamme ilta olikin jo vierähtänyt puolille öin, ja oli aika sytyttää nuotia iltaruuan valmistamiseksi: tomaattimarinadissa maustuneet porsaansuikaleet saivat muurikalle seurakseen kesäkurpitsaa, sipulia, hillosipulia, aurinkokuivattua tomaattia...voin kertoa että oli hyvää. Kun vielä jälkiruuaksi nautittiin nokipannukahvit kainuun juustoleivän kera, niin voin kertoa, ettei kenelläkään meistä ollut nälkä nukkumaan mentäessä. Niin, ja eihän tässä ollut vielä kaikki, vaan lisäksi "yöpalaksi" savustimme ja hiillostimme saaliiksi saatuja siikoja.....
Vainospään valloitukseen
Juhannusaamu aurinkoineen houkutti meidät heti aamiaisen jälkeen - aamiaispöydässä mm. graavattua taimenta - valloittamaan koirien kanssa Vainospäätä. Verkon selaamisen ( pari siikaa) jälkeen eväät reppuun ja veneellä lahden toiselle puolen. Oman mausteensa retkeen toi tieto siitä, että alueella asusteli karhu kahden pentunsa kanssa. Mutta tuumimme, ettei se voi rajoittaa retkeämme, muutenhan emme ikinä uskalla lähteä mihinkään... karhujahan liikkuu ihan täällä kotometsissäkin. Ainoa merkki karhusta reissullamme oli iso karhun marjapaska, muuten ei pedoista näkynyt vilaustakaan, eivätkä koiratkaan tunturilla käyttäytyneet erikoisesti. Tähän asian tilaan olimme kaikki oikein tyytyväisiä. Aurinko lämmitti meitä kaikkia niin että kesken matkan jouduimme vähentämään retkeilyvarustustamme: päivä oli suorastaan helteinen ja Vainospää näytti meille jälleen kauniit kasvonsa. Nokipannukahvi ja eväät maistuivat, eivätkä koiratkaan jääneet ihan osattomaksi eväistä. Yhtään riekkoa emme retkellämme tavanneet, mutta riekon jätöksiä kuitenkin: ja sehän herätti ajatuksen lintumetsälle tulosta syksyllä...
Tunturikukkia Vainospäällä: kukassa oli myös lakka.
Veneellä Sevetin Baariin
Vainospäältä laskeuduttuamme tyyni järvi houkutti meidät vesille: Sevetin Baariin matkaa tietä myöten oli muutama kilometri, ja koska tie kulki järven viertä, ei matkaa vesitse voi olla paljon enempää, päättelimme. Ei muuta kuin kuin koirat mökille ja menoksi. Äiti intoutui soutamaan menomatkan, muut uistelivat ja nauttivat matkasta. Kaloja emme saaneet, mutta aurinkoa ja rusketusta ja raitista ilmaa - sekä kylmän oluen Sevetin Baarissa! Baarissa oli meidän lisäksemme muutama turisti sekä paikallista väkeä, joka välittömästi naisten istuuduttua terassille miesten mennessä oluen ostoon tiedusteli, olivatko naiset ilman miehiä liikenteessä... Edelliskerrasta Baari oli kokenut pienen muodonmuutoksen omistajan vaihdoksen myötä luullaksemme. Saattaahan se talviaika melko hiljainen Baarissa olla...norjalaisetkin vierailevat nähtävästi vain Näätämön kahdessa kaupassa ja pienessä hotellissa ostoksilla ja asioilla.
Juhannusruokailu
Tunturiretken ja veneretken jälkeen kello oli jo ties mitä kun saavuimme takaisin mökille. Mökin kello oli pysähtänyt näyttämään puolta kahtatoista ja juhannuksen aikaan, varsinkaan kun ei ole kiire mihinkään, se kellonaika sopii kyllä siinä missä kaikki muutkin ajat: valoisaa on, eikä kiirettä mihinkään, joten ihan sama mitä kello on. Vatsa kuitenkin kertoi, että ruokaa pitäisi saada, joten teimme jälleen väliruuan ennen saunaa: savusiikatahnaa saaristolaisleivällä, päällä viipale aamulta jäänyttä graavitaimenta. Savukalatahnaan laitoimme siian lisäksi - yllätys!- turkkilaista jugurttia sekä sipuli-kurkkusalaattia, vähän sitruunaa ja tilliä. Lisäksi raikas salaatti ja tomaatti-mozzarellasalaatti... nam! Saunoessamme vieraamme valmistivat siikavartaat: leipää, siikaa, pekonia vartaaseen ja mausteeksi oliivioöjyä ja kuminaa. Me isännän kanssa paistoimme kinkkupihvit muurikalla, ja kruunasimme pihvit korvasienikastikkeella, johon lisäsimme tatti-herkkusieni Creme Bonjourin sekä Musta Pekka ruokakerman: inprovisoitu kastike aineksista joita käsillä sattui olemaan, emmehän tienneet löytävämme korvasieniä... Illan - vai aamun - tullen pilvistyessä sateeksi nautimme aterian sisällä. Pari lasia viiniä, eikä unta tarvinnut todellakaan odotella!
Kommentit